Edellisestä kerrasta hoidettavien tilojen määrä on noussut kuuteen eli tuplaantunut.

Tehokkuutta lisääviä uusia innovaatioita on kaksi. Ensinnäkin tehostunut yhteistyö naapureiden kanssa lahjojen jaossa, jossa ilmoitetaan joko Facebookin pikaviestimellä tai puhelimella etukäteen napattaviksi tulevista virtuaalimaataloushyödykkeistä tarkasti valituille yhteistyökumppaneille. Näin voidaan paremmin kilpailla salaliittoja tehneiden Pispalan vilunkiakkojen kanssa.

Toinen uutuus on tehostunut ajankäyttöseuranta. Lyijykynällä merkitään sinikantiseen vihkoon kasvien istutus- ja tuleentumisajat sekä tärkeimpien karjaeläinten ruokinta-ajat. Näin eivät sadot pilaannu eikä koira joudu heitteille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tämä sinikantinen vihko on se, mikä määrää reaalisenkin kotitalouden ajankäyttösuunnitelmat. Toisaalta kuudella tilalla on niin paljon puuhaa, ettei tosielämässä paljon mitään enää ehdi tekemäänkään.

Pelimammamme herätyskello on tiuhassa käytössä, kun hän puolen tunnin pätkistä kasaa n. 4-5 tunnin vuorokautista untaan. Kahvin kulutus on kolminkertaistunut sitten edellisen vuosineljänneksen.

Tavanomaisia kotitöitä pelaajamme voi auttavasti suorittaa, jos hän pääsee päivittämään Facebook-näkymäänsä sujuvasti vähintään kahden minuutin välein.

Laatusanat maanis-depressiivinen ja paranoidinen antavat selkeän kuvan virtuaalisen kuumailmapalloilun ja Eiffeltornien rakentelun harrastajastamme. Ilo on ylimmillään sulka- tai ötökkäkokoelman harvinaisuuden löydyttyä, mutta vaihtuu pian raivoavaan masennukseen, kun Facebook, Zynga ja tietokonevalmistajat näyttävät puutteellisine palveluineen liittoutuneen yksissä tuumin virtuaalimaatalouden yölypsäjää vastaan.

Taloudessamme ei voi enää katsoa televisiota, kuunnella musiikkia tai radiota. Jatkuvana ohjelmana (ja ongelmana) on suuren kaaren eeppinen monologi, joka vivahteikkaasti seuraa uudisraivaajatilojen vaiheita jossain internetin raivaamattomilla salomailla. (Vanhan polven kriitikot saattaisivat hämmästellä kuinka käyttökelpoinen eräs v-alkuinen sana onkaan kuvailemaan monelta kantilta ja monessa tunnetilassa virtuaalimaatalouden iloja ja suruja.)

Asunnon ulkopuolelle asioille pelurimme joutaa vain viranomaisiin, jotka vaativat välttämättä henkilökohtaista läsnäoloa. Esimerkiksi jatkuvasti pahenevat tuki- ja liikuntaelinten vaivat eivät saa PC-karjakkoamme lääkäriin vaan hän googlaa niihin uusia kotihoitoja plouaamisen ja harvesteeraamisen (FarmVille-uudissanoja = kylvö, sadonkorjuu) suomina vähäisinä joutohetkinä, muttei tunnu onnistuvan. Kaupat, postit ja sen semmoiset hoitavat muu perheenjäsen.

Ulkoilemaan siipikarjaeksperttimme intoutuu ehkä kerran kahdessa viikossa maksimissaan puoleksi tunniksi, mutta heti Facebookin alttarin ääreen palattuaan katuu katkerasti tyhmyyttään, kun huomaa Pispalan petturilehmien vieneen taas kerran kaikki kultamunat.

 

Rouva, ikää yli viisikymmentä, liittyi lokakuussa Facebookiin ja alkoi pelata FarmVille-nimistä tilanhoitopeliä. Pelin ideana on kyntää, kylvää, korjata sato ja hoitaa siipi- ja lihakarjaa. Tästä toiminnasta saaduilla virtuaalituloilla voi sitten hankkia taloja, latoja, puimureita, traktoreita, koristepensaita, uima-altaita ja kaikkea muuta maallista hyvää, mitä amerikkalaistyylinen maajussi elämässään tarvii.

Peli on ideologisesti rakennettu kristilliselle työn etiikan ja kapitalistisen jatkuvan kasvun varaan. Siis mitä ahkerampi ja yritteliäämpi olet, sen enemmän luoja sinua palkitsee ja mitä enemmän sinulle on annettu, vielä enempää sinun tulee tavoitella. Pelillä on alku, mutta ei lopputavoitetta, päämäärää.

Pelin alussa rouva käytti virtuaalitilansa hoitoon ehkä kaksi puolituntista päivässä, sai satoa ja pikkuhiljaa vaurastui. Hänen elämäänsä kuului tuolloin puolipäivätyö, suosikki TV-ohjelmien seuraaminen, kirjallisuuden lukeminen, sukututkimus ja muita harrastuksia.

Sosiaalinen media Facebook kun on, sen peleissä on myös yhteisöllinen aspekti. FarmVillessä tämä tarkoittaa naapureita, joita voi auttaa ja joille voi antaa lahjoja. Sama toimii tietysti toisinkin päin. Tämä kuulostaa ihan hyvältä, mutta tiettyjen hyödykkeiden ja toiminnan tasojen saavuttaminen – siis virtuaalisen elintason - on mahdotonta ilman riittävää maarää naapureita.

Ensin rouvamme tietysti agitoi kaikki mahdolliset Facebook-tuttavansa naapureiksi tilalleen. Kun tämä ei sitten riittänyt vaikkapa traktorin hankintaan, hän loi virtuaalihenkilön, jolle otti sähköpostiosoitteen ja teki tästä Facebookin jäsenen, josta teki itselleen Facebook-ystävän, jolla oli myös FarmVille-tila.

Näin traktori tuli päätilalle hankittua. Pieni rouvan hallinnoima virtuaalipersoonan sivutilakin oli mukava. Se muistutti niistä ajoista, kun hän itsekin oli ollut vain pahainen uudisraivaaja. Tätä uutta tilaa olisi nyt helppo kehittää, kun oppirahat oli maksettu eikä enää tarvisi tehdä samoja virheitä kuin ensimmäisellä kerralla.

Joulukuun puoliväliin mennessä kolmen tilan hoito vaati kahdeksan tuntia aikaa tietokoneen ääressä. Rouvamme huomasi, ettei hänen aikansa enää riitä kaikkeen turhaan elämään. Hän jäi reaalimaailman puolipäivätyöstään pois hankkimalla itselleen potkut.

Tilat kasvoivat kaiken aikaa. Tietokoneen tekniset ominaisuudet, ja Facebookin palvelimien fyysiset edellytykset alkoivat tulla äärirajoille satojen ellei tuhansien lehmien, peltotilkkujen, puiden, latojen, ankkojen, kurpitsojen, New Orleansin lippujen, lumiukkojen, päärakennusten ja sun muiden flash-komponettien kanssa. Usein joko kone jumittui tai Facebook ei pysynyt tehoviljelyksen perässä tai pahimmassa tapauksessa tapahtui yhtäaikaa molemmat.

Nyt tammikuussa rouvamme asuu jo yli 12 tuntia vuorokaudessa farmeillaan. Hän jatkuvasti kokeilee toimisivatko yhteydet paremmin yöaikaan. Hän ei enää nuku kahdeksaa tuntia yössä vaan nukkuu pieniä pätkiä milloin sattuu. Hän syö mitä syö nenä kiinni tietokoneen ruudussa. Kanssaihmisille hän puhuu vain virtuaalitiloistaan. Jos joku yrittää puhua jostain muusta hän raivostuu, koska on täysipäiväisesti raivoissaan tehottomalle tietokoneelle, Facebookin surkeille palvelimille ja kadoksissa oleville virtuaalikissoilleen.

Tämä on kai vasta alkua. Mitähän tästä on ehtinyt tulla, kun näemme ensimmäisen tilan 1-vuotissynttärit? Tosi sosiaalista vai mitä...

 

 

 

Konsensus on saanut aikaan sen, ettei puolueita erota toisistaan eikä politiikassa ole enää mitään selvästi havaittavia etupyrkimyksiä. Sama meno jatkuu oli hallituksessa mikä tahansa väriyhdistelmä.

 

Politikointi onkin siirretty eduskunnasta ja kunnanvaltuustoista asunto-osakeyhtiöihin. Vuosikaudet pikkuhiljaa kiristetty tupakkalaki on monessa talossa luonut tilanteen, jossa näennäisen oikeassa olevat terveysfasistit sortavat pientä tupakoivaa vähemmistöä.

 

 

 

Perusteet ovat kuin satukirjasta: tuuletusikkunoita tai parveketta ei voi käyttää, koska sisään pölähtää heti tappava annos savua naapurin parvekkeelta. Tukehtumisen vaara tuntuu olevan ilmeinen ja passiivinen altistuminen keuhkosyövälle sekä sydän- ja verisuonitaudeille uhkaa.

 

En ole mikään matematiikkanero, mutta yritän silti. Yhdestä savukkeesta saa yläkanttiin laskien noin 50 henkosta á 1 litra savua, eli häkää tulee noin 50 kuutiolitraa. Normaalin parvekkeen tilavuus on noin 7 kuutiometriä eli 7000 kuutiolitraa. Yhden savukkeen savu ei vielä olennaisesti myrkytä suljettuakaan 7 kuutiometrin tilaa.

 

Naapurin parvekkeelle siirtyessään ilkeäkin savu joutuu ihme kyllä koukkaamaan vapaan ulkotilan kautta, jolloin sen myrkyllisyys edelleen laimenee. Naapurin nenään osuessaan savusta on jäljellä enää haju – ei enää mitään vähänkään myrkyllistä saati tappavaa.

 

Tupakkalain tarkoitus on ilmeisesti hillitä Ja vähentää tupakointia, mutta sen tarkoitus ei ole mahdollistaa tupakoitsijoihin kohdistuvaa perusteetonta mielivaltaa, mikä varsinkin asuinympäristössä saa aikaan vain alati kärjistyviä ääliömäisiä rettelöitä, joissa tupakan hajua pidetään kaasuhälytyksen aiheena. Tupakkalaki puhuu tupakoinnin vaikutuksesta terveyteen. Siinä ei ole pykälää ärsyttävästä hajusta.

 

Epämieluisia hajuja on yhtä paljon kuin haistelijoita. Paras oli alakerran akka, joka lähetti ranskalaiselle tuttavalleni kohteliaan pyynnön, että voisiko tämä pitää keittiön ikkunan kiinni ruokaa laittaessaan, koska haju oli liian hyvä.

 

Kieltäkää kaalin keitto, hikoilu sekä halvat ja kalliit hajuvedet.

 

 

 

Lama on hyvä asia. Vuodesta 1993 saakka käytännöllisesti katsoen työttöminä olleille kapitalismin uusi sairaskohtaus tuo henkistä helpotusta. Enää ei tarvitse etsiä sosiaalidarwinistisia menetelmiä käyttäen syitä työhön kelpaamattomuudesta itsestään. Voi sanoa töistä ykskantaan eestiläisittäin: ”Ei ole!”.

Takana on oudoin nousukausi miesmuistiin. Yhteiskunnan kansalaisille järjestämää turvaverkkoa ohennettiin joka rintamalla. Optioita jakelevaa yksityistä taloussektoria vahvistettiin kaikin keinoin eikä sen pakomatkoihin ulkomaille puututtu millään tavalla. Muutaman sadantuhannen työttömän joukko muuttui hyväksyttäväksi normaalitilaksi. Pätkätöitä tehtiin, jos saatiin. Ja niin poispäin.

Tavallinen arkielämä muuttui kahdella tavalla.

Yhdysvalloista kopioitiin perustotuudeksi ajattelutapa, jonka mukaan yhteiskunta ei millään tapaa ratkaise yksilön kohtaloa eikä ole siitä vastuussa. Jos ihmisellä meni huonosti, syyt löytyivät vääristä valinnoista, joita teki alun alkaen vialliseksi syntynyt ihmistyyppi, luuseri.

Toisekseen tekninen kehitys järjesti ihmisen arkitoimet uudestaan. Tietokoneet, jotka pesiytyivät jokaisen keskiluokkaisen kodin nurkkiin, muuttuivat ilmaisuksi ihmisen yksilöllisyydestä ja vapaasta tahdosta. Ihmiset saattoivat paeta netti- ja peliriippuvuuteen sekä tuunata kotitietokoneitaan välineiksi, joissa oli varalla pelit pensselit toteuttaa niitä unelmia, jotka olivat rauenneet tyhjiin jo nuoruuden jäätyä taa.

Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa taskuihin pesiytynyt puhelin terrorisoi ihmisten elämää joka paikassa. Puhelimeton ihminen ei ollut olemassa.

Lapset ammuskelivat toisiaan kouluissa ilmoitettuaan ensin netissä olevansa väärin ymmärrettyjä neroja ja ministerit yrittivät epätoivoisesti hankkia lisää sukupuolikontakteja tekstiviesteillä. Enää ei haluttu tulla kuuluisaksi kirjailijaksi, laulajaksi tai näyttelijäksi, riitti kun kerran elämässään pääsi tosi-tv-ohjelmaan. Ja niin poispäin.

Nyt on kuitenkin taas lama. Vaihtoehdottomuuden politiikka saa taas lisää uusia voittoja. Kansainvälisen kilpailukyvyn vuoksi taas kerran viedään leipäpala köyhän lesken suusta ja imeväisille säädetään tissinkäyttömaksu.

Toivottavasti tämä lama olisi vihdoin niin syvä, että edes puolet kaikenmaailman soittoäänihikipingoista, kvasifilosofia-ekonomeista ja vaihtotasemannekiineistä joutuisi näkemään nälkää, saisi häädön ja haimatulehduksen sekä joutuisi miettimään järjestämiänsä konkursseja kuorsauksen, syöpäläisten  ja jalkahien täyttämissä yömajoissa satojatuhansia unettomia öitä ilman toivoakaan liittymisestä Natoon tai pelastuksesta tuonpuoleisessa.

Tämä artikkeli on Wikipediaa lainatakseni torso. Johtuuko se käsiteltävän asian liiasta läheisyydestä? Vai onko kaiken puolinaisuus ja kädettömyys (Huom. Jääkiekkotermi!) yleinen ajankuva? Tai jotain sinnepäin…

 

1.

Tee aviomiehen ystävien satunnaisistakin vierailuista mahdollisimman epämiellyttäviä - he häiritsevät kotirauhaasi, miehen pitäisi tavata heitä jossain muualla.

 

2.

Muista jokaisen riidan yhteydessä kaivaa esiin miehesi entinen puoliso tai tyttöystävä - ei sillä ole väliä, vaikka erosta olisi kuinka kauan; lataa peliin kaikki se kauna, joka pursuaa lähestymiskiellosta, jonka sait!

 

 

3.

Pidä huolta, että kodissasi kaikki muu toiminta keskeytyy, kun luet lehteä, syöt, nukut, meikkaat tai teet mitä vain, minkä suorittamiseen tarvitset RAUHAA. Jos RAUHAA vähänkin häiritään, muista raivostua - vääryys tulee ehdottomasti kostaa.

 

4.

Kehitä itsellesi joukko ikuisuuspuheenaiheita esim. tupakkalakko, liikunnan aloittaminen, lääkäriin meno vaivojen (lukuisia vaihtoehtoja) takia, huonekasvien kunto, työehtosopimusasiat työpaikalla tai humalaiset rahanlainaajat. Näillä aiheilla pääset irti aviopuolison esille ottamista kysymyksistä ja niiden retoriseen syvällisyyteen voi vedota, jos puoliso kehtaa väittää ettette keskustele koskaan mistään.

 

 

5.

Muista aina nostaa hirveä meteli kadotettuasi jonkin paperin tai tavaran sotkuisiin säilöihisi tai osto- ja myyntiliikettä muistuttavaan käsilaukkuusi. Ylimalkainen jonkun muun syyttely tapahtuneesta on tärkeää.

 

6.

Älä suostu mihinkään ehdotukseen heti vaan laadi ainakin väljä aikataulu, josta ei saa selville asian aloitusajankohtaa. Jos sinulta pyydetään jotain, mikä ei koske itseäsi eikä vaadi paljoa vaivaa, muista nakella niskojasi ja tehdä loukkaantuneena selväksi, että puutut asiaan vain ja ainoastaan armosta.

 

7.

Älä koskaan hukkaa hyvää riidanaihetta. Riidan sopiminen ei saa tarkoittaa, että aihe olisi loppuun käsitelty. Hyvät aiheet kannattaa varastoida vastaisen käytön varalle, ne ovat hyviä pommeja heitellä seuraavan ottelun sekaan.

 

 

8.

Syvällistä keskustelua riidanaiheista tulee kaikin keinoin välttää. Riidan aikana tepsiviä toiminnallisia keinoja ovat hysteerinen kirkuminen sekä ovien ja tavaroiden paiskominen. Riidan sopimistilanteen suvannossa pitempi keskustelu tulee rajoittaa pariin repliikkiin ja asian venyessä tulee äänensävyllä antaa ymmärtää uuden sodan olevan puhkeamassa.

 

9.

Muista inttää vastaan myös sellaisista asioista, joista sinulla on olematon tai hatara käsitys.

 

10.

Tee puolisollesi selväksi se, että sinusta puhuminen muille on anteeksiantamatonta. Ole vilpittömän hämmästynyt, kun puolisosi kertoo sinun muka kuvailleen häntä pitkin kapakoita 'juopoksi naistenhakkaajaksi'.

 

11.

Älä tule puolison kanssa sopimiisi tapaamisiin, älä noudata ilmoittamaasi kotiintuloaikaa. Älä missään tapauksessa ilmoita 'esteistä'. Älä ole tavoitettavissa - sinun puhelimesi äänihän ei kuulu. Tämä käytös on helppo perustella VAPAUDEN ja OMAN ELÄMÄN tarpeella. Puheet käytöstavoista voi nujertaa syytteillä holhoamisesta ja vakoilusta.

 

12.

Jos jotenkin kuitenkin onnistut riidoissa ajautumaan ahdinkoon, sotke koko mylly puolison 'ahdistavalla' alkoholinkäytöllä ja repäisevillä uhkauksilla erilaisista ääriliikkeistä, jotka saatat ottaa käyttöön.

 

 

13.

Yksikään loukkauksesi, virheesi, ylilyöntisi tai paskamaisuutesi ei missään tapauksessa ole anteeksipyyntösi arvoinen.