Lapsen saavasta naisesta ei koskaan koulussa tai myöhemmin synnytysvalmennuksessa kerrota, että hänen henkisessä rakenteessaan tulee tapahtumaan radikaali muutos entisestä leppeästä hälläväliä seksibabystä sähiseväksi ja kärttyisäksi naarastiikeriksi, joka puolustaa vesipäistä pentuettaan henkeen ja vereen. Jos babyssa oli ennen synnytystä vähääkään komenteluun taipuvaisen vääpelin vikaa, lapsen synnyttyä miehellä on taatusti tiedossa armoton helvetti, josta pakeneminen johtaa aina tavalla tai toisella turmioon, mieron tielle tai vähintään katastrofiin.
Kaikki tietävät sen, ukko lakkaa melkolailla saamasta, kun akalta loppuvat munasolut. Mutta akkojen vaihdevuosistakin jätetään olennainen kertomatta. Entisistä pirteistä ja elämään myönteisesti suhtautuvista, aktiivisista ja osallistuvista keski-ikäisistä naisista tulee hedelmällisen vaiheen jälkeen papiljotit päässä laihdutusohjeiden ääressä jurottavia mielisairauteen saakka riitaa pikkuasioista hakevia känättäviä ämmiä. Aiheiksi kelpaavat esim. eteisen valo, 20 cm pöydän pinnalla siirretty kännykkä, syömättä unohtunut korvapuusti tai jokin muu maailmanloppuun vertautuva arkipäiväinen tapahtuma. Tämä aihe paisuu itäessään käsittämään kaikki vuosikymmenien aikana elinkumppanin puolelta saadut ja saaduiksi luullut tölväisyt, maton alle lakaistut riidat, epäselvyydet finanssiasioissa, viinankäytön vaarat ja epäillyt syrjähypyt sekä tietysti etikettimokat vaimon puolen sukulaisissa (- niissä 'toodella fiksuissa').
Ihme on, että suomalaisia on enää ylipäätään olemassa, vaikka näistä aiheista on visusti vaiettu jo Volgan-Kaman mutkasta lähdöstä alkaen. Voiko tästä suomalaisen koulutuksen vakavasta puutteesta valittaa mihinkään? Ja mihin? Sille ruotsalaiselle opetusministerillekö vai keskustakokkari maisterimisterille sosialistiministeriöönkö?
Kommentit