Poikien kanssa joskus takavuosina närkästeltiin tuopin ääressä jonkun Yhdysvaltain presidentin – oliko se Clinton, se edellinen Bush, Reagan vai Carter, en muista – puheita jonkun pikkuruisen banaanitasavallan muodostamasta uhasta maailmanrauhalle. Tämä uhka oli tuolloin kuten monesti sitä ennen ja sen jälkeen sellaista suuruusluokkaa, että se pakotti rauhaa rakastavan Yhdysvaltojen mallimaan lähettämään lentotukialukset Hornetteineen (saattoivat olla vielä Phantomeita tai Kitty Hawkeja, en muista) ja merijalkaväkineen pistämään kurittomat banaanit järjestykseen ja vaihtamaan vaaleilla valittu hallitus demokraattisempaan ja rauhaarakastavampaan everstijunttaan.

893942.jpg

Siinä sitten tuumittiin – huomatkaa vuosia sitten – että Suomen pitäisi pistää Siljan ja Vikingin lautat täyteen kanuunoita ja asevelvollisia ja purjehtia New Yorkin edustalle vähän niin kuin Rauman akat Oolannin sodan aikaan esittämään vakava ultimaatumi Yhdysvaltain kansalle ja sitä edustelevalle hallitukselle, joka on ainoa todellinen uhka maailmanrauhalle demokratian höveliin salakaapuun puettuine taloudellisine intresseineen ympäri maailmaa.

893941.jpg

Ei kuitenkaan ollut suomipojilla sisua kuin tuopin ääressä uhota, vaikka ajatus oli hyvä, kannatettava ja selvästi toteuttamiskelpoinen.